Huhhuuh...enpä ole aikoihin kirjoitellutkaan, mut nyt semmonen fiilis, että on pakko panna pari sanaa kirjallisesti.
Mennyt viikko (tai kaks..) Laitoin kutsut valituille. Huom! Ainoat ihmiset käytännössä, jotka haluan paikalle juhliin, hommasin lapsenvahdit kahdelle, hoidin tarjottavat juomat, suunnittelin ohjelman, siivosin hulluna muutaman päivän, mietin tarjoilun ruoat ja erityiset ruokikset siihen, ylipäätään olen pyrkinyt ajattelemaan tilaisuuden ennakkoon.
Noh, eka viikko: 12 kutsuttu; kaksi peruu tulonsa alustavasti, viisi sanoo, ettei halua jatkoille kaupungille, mukaanlukien rakas siippani. Kahden odotan peruvan tulonsa vedoten lapsenhoito-ongelmiin. Voi v...u.
Toka viikko: Kaksi ilmoittaa olevansa tulonsa, kaksi ilmoittaa tulevansa mahdollisesti sittenkin kaupungille, kahden tulo ylipäänsä epävarmaa.....Jee, mahkuja sittenkin.
Kunnes, ai juu, ei me voidakaan ottaa pienempää hoitoon, terveisin hoitotäti, kun täytyy päästä syömään aaah, niin erityishyväää ruokaa Just sinä iltana. Ookoo, sanon, ja saan järkättyä lapset samaan paikkaan hoitoon.
Voi perse, mitä vielä? Sanonpa teille, etten todellakaan aio täyttää 30 v. enää toista kertaa. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Näin myös tänään.
Tähän väliin mainittakoon, että Todellakin, olen humalassa kirjoittaessani näitä, oikeinkirjoitus menköön pienen perfektionismin piikkiin. Joten jos olen kuallu kun luette näitä, täsmennys: ei siis millään pahalla, mut kun joskus vaan v...ttaa.
Rakkaudella.