Kun toiselle kumarrat, toiselle pyllistät.
Taas, taas olen siinä tilanteessa, ja oikeastaan saman ihmisen takia, että Minä olen paskanpuhuja. Pariskunta, nykyään ei-pariskunta, on jollain kierolla tavalla saanut minut väliinsä puhumaan asioita yhdelle ja taas toiselle. Opetus tässä tarinassa on siis, että en pysty olemaan ystävä kaikille jotka niin sanovat, vaan että tänä päivänä Maailma todellakin on täynnä kieroja ihmisiä, jotka surutta käyttävät toisen hyväntahtoisuutta hyväkseen. Olen niin saatanan tyhmä ja sinisilmäinen edelleen, että luotan ihmisiin ja siihen että hyvä voittaa. Päädyn puhumaan asioita jotka tulkitaan miten milloinkin, ja vaikka yritän huolehtia, etten koskaan paljasta toisen salaisuuksia, onnistun siltikin olemaan paskanpuhuja. Miten hitossa mä olen taas tämmöisessä välikädessä?!?
