Uskotko sinä Jumalaan? Tai yliluonnolliseen?
Mä uskon. En käy kirkossa, sillai niinku uskovaiset. Mutta rukoilen lähes joka ilta. Tai oikeastaan kiitän, että olen saanut elää tähän päivään asti. Kiitän kaikesta hyvästä ja myös pahasta, ja kerron huolistani. Ihan ajatuksissani, ja joskus tuntuu ettei niitä kukaan kuule.
Mutta monesti kun olen rukoillut ääneen, pyytänyt ääneen apua tulevaan päivään tai selviytymistä toisellle murheistään, ne on kuultu. Tai näin mä oletan, koska päivä on mennyt paremmin kuin hyvin. Tai se jolle apua olen pyytänyt, ei ole kertonut samasta huolestaan enää myöhemmin?
Mutta olen pyytänyt elämääni rakkautta. Ja voimaa selviytyä rahahuolista. Raha on vaan rahaa, ja toistaiseksi olen pärjännyt näillä vähillä. Joululahjoja en pysty ostamaan, en jouluruokaa. Mutta toisaalta, en niitä kaipaakaan. Joulu tulee jos on tullakseen ilmankin. Rakkautta kyllä kaipaan. Välillä niin kovaa, että tekis mieli huutaa, että mikä mussa on vikana? Miksen kelpaa kenellekään?
Ehkä mun polku sitten kuitenkin on jotain muuta? Se tyhjä tila on täytettävä jollain muulla. Enkä ole ainoa joka sitä kaipaa, en vaan jaksa toivoakaan enää.
Tässä taas ajatusten ulostuontia, että on sitten muisteltavaa joskus.
