Nyt siitä on kohta 2 kk, kun hän ilmoitti, että se on loppu. Me käytiin vielä yhessä aiemmin maksetulla reissulla, joka oli outoa ja surullista. Mä kiertelin yksin kauppoja, ja tämä dokas baareissa kännykkänsä kanssa. Jotain lauseita siellä täällä, joista kuvittelin, että ehkä hän sittenkin haluais mut vielä. Kunnes tuli yks perjantai, otin muutaman ja kysyin oisko meillä vielä mahdollista joskus yrittää. No ei, kyllähän mä sen olen jotenkin tiesin koko ajan, mut 14 vuotta, joista viimeiset 3 jätin kaiken oman elämän roikkumaan, jotta hänellä olisi hyvä olla, sitä en saa mielestäni. Oli niin helppoa niellä kiukkua kun on kotona jotta toinen pääsee, jättää oma suku huomiota, koska hän ei tykkää heistä, unohtaa omat harrastukset, jotta lapsille jäisi aikaa ja rahaa. Kävellä perässä kun toinen on suuttunut milloin mistäkin. No, enää ei tarvitse. Mutta kyllä vituttaa, kun syy tähän kaikkeen hänen mielestään on että rakkaus loppui. Mikä vitun oikeus hänellä on kävellä pois kun kyllästyy? Toivottavasti löytääkin monta naista jatkossa, jotka kävelevät pois kun kyllästyvät.