Huhhuh kun vituttaa...
Isäntä vietti viikonlopun laivalla erittäin kosteissa merkeissä, sellaisen porukan kanssa jonka maailmaan mä en sovi. Tämän porukan, anteeksi vaan ämmät, eivät juurikaan moikkaa vastaantullessa, saati että jäisivät joskus juttelemaan. Miehetkin käyttäytyvät mua kohtaan hyvinkin kylmästi, vaikka tietävän meidän olevan pari.
Noh, yön pikkutunneilla, kun isäntä tuli jatkoilta kotiin, ja kuorsasi saatanan lujaa makkarissa, hiippailin tutkimaan puhelinta.
Tiedän, ja morkkis on kova. En muutoin menisi tekemään mitään tuollaista, mutta tuli jotenkin karsea epäilys reissusta, toisen käytöksestäkin.
Viestejä oli tullut, ja selailin niitä paniikissa aina ekoihin perjantai-iltana lähetettyihin asti.
"Missäs olette?" "Ollaan täällä seiskan pubissa" jne., kunnes silmiin osui viesti ".....panee kaikkea mikä liikkuu", " nytkin ...on ...kimpussa". Mitä vittua?!? Sama mies joka huusi ku syötävä, kun jäin kiinni selattuani kerran treffipalstan kuvia?
En olisi uskonut, vaikka olen pitkään odottanut koska tämä tulee vastaan. Luulin että ukko ei kuitenkaan ikinä menisi tekemään sellaista
Merkit on olleet selviä jo kauan, partavettä suihkitaan moneen otteeseen pitkin päivää, joka ilta on joku meno samaisen harrastusporukan merkeissä, meidän läheisyys on rapissut pois jo vuosia sitten, seksi on perseestä sen kerran kuukaudessa kun sitä on. Puhelin on visusti herran silmän alla jatkuvasti.
Ja kaikkein vittumaisimmaksi tästä tekee sen, että tajuan olevani itse syypää kaikkeen paskaan joka mulle osuu.
Olen lihonut vuosien mittaan helvetisti, olen laiska paska joka ei harrasta mitään. En ole pyytänyt koskaan tuota jättämään mitään valmennustehtäviä väliin, vaan sokeasti ajatellut että sellaista kuuluu terveen parisuhteen olla, ettei toista kahli mihinkään.
Mun pää huutaa että haluan erota, ja samalla mietin että olen keksinyt kaiken, olen vaan sairas ja hullu.
Paskat.
