Olen tässä pohtinut sellaista asiaa kuin työnhaku.
Olen siis jonkun kerran sellaisissa käynyt, ja joka kerta huomaan saman asian.
Löydän kiinnostavan työpaikkailmoituksen, sijainti on hyvä, työnkuva on hakemani.
No, kirjoitan lyhyehkön esittelypostin, tarkistan cv-liitteen tiedot, joista löytyy oikeastaan kaikki mahdollinen tieto minusta, kuvineen kaikkineen ja lähetän, ja jään odottamaan tuleeko siihen ikinä vastausta.
Tulee soitto, tervetuloa haastatteluun.
No niin, mitäs tietoa sitten paikasta löytyy, voisin sitten miettiä palkkatoiveen ja muut tarvittavat tiedot valmiiksi...Entä jos ne kysyvät, miksi haen juuri heille töihin? Hmm, siitäpä ei ole muuta infoa kuin firman nimi ja osoite. Googlettamalla saattaa löytyä yritysrekisteritiedot ja facebook-sivut sekä mahdollisesti omat kotisivut. Näissä nyt on vaan pääsääntöisesti hyvin, hyvin kiilloteltu kuva paikasta, ja sivut on kuorrutettu yltiöpositiivisilla mainoslauseilla.
Tulee haastattelupäivä, mulla on mukana työtodistukset sun muut asiakirjat, olen miettinyt asun valmiiksi, ei liian hienoa muttei liian tavallistakaan, meikki on siisti, hiukset asiallisesti. En haise pahalle tietääkseni. Olen selvittänyt ajoreitin valmiiksi, huolehdin etten myöhästy.
No niin, saavun paikalle, mihis tänne voi jättää auton?
Mistä sisälle mennään...? Ohhoh, onpas sotkuista/siistiä, kauhee meteli/onpas hiljaista, outo haju/ihana ruoan tuoksu... Kaikenlaista pyörii mielessä. Ookoo, saavun paikalle, ei näy ketään, kyselen vastaantulevilta mistä löytäisin haastattelijan tai edes koko hiton firman...
Sieltä saapuu, paskantärkeän näköinen tyyppi, joka mulkoilee väsyneesti mua, vitsi ku jännää... Istu tuohon, otan takin pois ja istun sievästi paikalleni, yritän näyttää innostuneelta.
No niin, kerroppa itsestäsi, ja kertaan samat asiat ääneen joka hakemuksessani oli.
Miksi haet tätä paikkaa? No, koska olen tullut siihen tulokseen että nyt on sen aika. Ja koska teillä on paikka avoinna, daa...
Mitä tiedät meistä? No en juuri muuta kuin mitä netistä löysin, ja se ei ollut paljoa se.
Palkkatoivomus? Kerron tämänhetkisen ansioni, hieman korotettuna tietysti. Ai, no meillä on käytössä Tes.
Niin minkä alan Tes..? Meidän alalla kun samasta hommasta maksetaan viittä eri palkkaluokkaa, riippuen siitä mihin aikaan vuorokaudesta teet töitä.
Kiitos hei, tämä oli tässä, ilmoitamme kun sopiva henkilö on löytynyt.
Kävelen autolle, ajelen kotiinpäin, ja mietin taas, että mitähän helvetin hommaa mä tälläkin kertaa hain? Tuossa tilanteessa pitäisi pystyä tekemään mahdollisesti loppuelämää koskeva sopimus, pelkästään niiden murusten perusteella,mitä netistä löytyi yhdistettynä haastattelijaan jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä kyseisen työpaikan käytännön hommien kanssa.
Ja se asenne, mikä näillä haastattelijoilla on...onko ihmisillä oikeasti sellainen käsitys että haastattelussa ei vitsailla, eikä hymyillä?
Itselle jää aina sellainen olo kuin olisi pieni onneton muurahainen, jolla ei ole mitään arvoa, joutuu anelemaan että pliis palkatkaa mut, olen oikeasti tosi hyvä....Minkä ihmeen takia? Tai sitten mä vaan olen sellainen?
