Päivitän nyt elämääni taas pienen katkon jälkeen, joka on ihan tarkoituksella kestänyt näin kauan.

Aloitin siis uuden työn tammikuussa, ja silloin olin tosiaan aika fiiliksissä, kun luvassa oli työ jossa vastaan itse kaikesta ja pääsen tosiaan toteuttamaan itseäni ammattitaitoni puitteissa. Noh, niinkuin mulla nähtävästi kaikki aina menee jotakuinkin niin kuin epäilenkin (negatiivisesti), niin siinä kävi nytkin.Yksityisyrittäjä osoittautui samanlaiseksi pihiksi, stalkkavaksi nihilistiksi kuin kaikki aiemmatkin vastaavat. Ymmärrän että uusi ihminen on aina uusi tuttavuus, eikä luottoa ansaita samantien, mutta nyt kun työsuhdetta on kestänyt puoli vuotta, alkaa hippasen vituttamaan kun edelleen mun sanojani epäillään ja oletetaan minun kusevan linssiin...Alkuun sovittiin että saan suunnitella työni itse, ja sehän ei tietenkään toteudu, kun saan valmiit toimintaohjeet etukäteen ja nekin on päin v suunniteltu. Ja kun minä olen linkki asiakkaan ja firman tuloksen välissä, asiakkaalle kaikki viat ovat tietysti minun syytäni, ei juuri auta puolustella että toimin annettujen ohjeiden mukaisesti.

Nyt sitten kuulin, että toiminta hiljenee syksyllä, enkä oikein tiedä olenko edes pahoillani asiasta....

 

Ja sitten muu elämä. Sinkkuna olen edelleen, nyt tosin en enää edes vaivaudu etsimään seuraa mistään. Ravintolaillat ei ole mulle mahdollisia, joten nettitreffailu on ollut aika lailla ainoa väylä, jolla olen yrittänyt löytää ihmistä elämääni. Sekin vaan alkaa jo puuduttamaan, kun olen väärän ikäinen, väärän kokoinen ja väärän värinen. Ja huomaan, että puhun jo itse itsellenikin rumasti.Aiempien kokemusten perusteella en enää halua huomata että olen joutunut jonkun estolistalle, tai että yhden tapaamisen jälkeen viestejä ei enää tulekaan. Tuntuu se vaan pahalta.

 

Taloudellinen elämä menee koko ajan huonommaksi.Mulla on velkaa paljon, niin paljon liikaa mun sietokyvylle, etten pysty käymään hyvällä mielellä enää kaupassakaan, kun takaraivossa jäytää koko ajan että tarvitaanko me tätä? Jos ostankin vasta ensi kuussa? Lomaillaan ehkä sitten parin vuoden päästä, jos on joskus rahaa. En mä tarvitse mitään itselleni, jne. Elämä kuluu hukkaan, kun viikko menee sumussa että herää töihin, tulee kotiin ja menee nukkumaan.Sitten tulee viikonloppu, ja ainoa kiva asia siinä on että saa nukkua.

Paskat. Kylläpä vituttaa.