Täällä taas yksin. Klo on 1.05 ja kirjoitan tänne, miten taas makaan yksin pimeässä ja tuijotan kelloa. Eikä tuota taaskaan näy eikä eikä kuulu. Tänään on kaiketi se päivä, kun mun parisuhteeni päättyy. En tiedä miten saan unta, mitä teen kun herään, pystynkö sanomaan hänelle mitään vai pystynkö vaan olemaan hiljaa. Tää on mun oma vika, karma is a bitch, on kai ainoa selitys, koska en ymmärrä miten kerta toisensa jälkeen, hän loukkaa mua ja pyytää anteeksi, ja taas on jossain ryyppäämästä, ja täällä minä. Vitun säälittävää kirjoittaa tänne tätä paskaa  joka musta nyt tursuaa ulos.