Pakko laittaa muistiin.

Otin siis lopputilin, taas. Nyt olisi yksi päivä jäljellä 9 vuoden elämää. Pikkupojista isoihin poikiin.

Pelottaa ihan helvatisti, mutta eikai se elämä muutu, jollei sitä itse muuta?

Halusin vaan muistuttaa itseäni, ehkä vuoden päästä luen, miten hitosti mua väsyttää koko ajan. Kroppa huitelee viittäkymppiä kun mieli on kakskymppisen. Joka paikkaan sattuu, sormet ja lonkat vihloo, ja pää on sumua iltapäivällä.Tänään taas sain muistutuksen, kuinka kova kiire tuolla ajoittain on, aamupala 280 tyyppiä, lounas sama, ja välissä aikaa koko hela hoidon valmistamiselle 4 tuntia. Luojan kiitos, pari sälliä sai pakollisen nakin, olisin varmaan saanut slaagin, jos olis pitänyt vielä tiskata :(.

Huomiselle olis vielä sama rumba, siihen maanantain esivalmistelut, perunoita ajettavana 80 kg, uunijuureksia käsin pilkottavaksi viiskyt kiloa, leivän leipominen sun muuta pikkunäpräämistä.

Voi luoja, sen tarot-kirjan ois syytä olla ehtaa tavaraa, kun lupas mulle unelmien työpaikan....Sain meinaan lahjaksi tarot-horoskooppi-opuksen, jossa luki, että helmikuussa vaihdan työpaikan, ja siitä tulee unelmien täyttymys ;). Kuinkahan moni vuohivaaka ottaa saman ennustuksen tosissaan :D. Mä kyllä luen sitä kuin piru raamattua muutaman kuukauden, kunnes sieltä tulee kuraa niskaan :D.

Kyllä mulle tulee ikävä tiettyjä ihmisiä, mutta olen ilokseni huomannut, että kun kiinnostuksen aiheet pyörii tietyillä ihmisillä tietyissä aiheissa, ei välimatka ole kuin pieni välttämätön paha, oletan että saan pitää nuo ihmiset edelleen lähelläni. Ehkä saan jopa muutaman uuden, ei voi tietää.

Mutta nyt riittää tältä erää, kahtotaan koska taas ehdin kirjoittaa itselleni kuulumisia :)