Tässä tämän vuoden viimeinen vuodatus.
Aika paljon tapahtunut tänä vuonna, aloitin vuoden alussa uuden työn jonka myötä sairastuin taas. Jätin sen ja aloitin uuden. Ja samaan aikaan sain lääkkeet ja mielialan nousemaan. Välit lämpenivät vanhan tutun kanssa ja koin jopa ihastuksen. Olikin mukava 2 kk mitä sitä kesti. Nyt se loppui kuin seinään, ja ihan omasta syystäni.
Olen tunteellinen ja analysoin asioita liikaa, mun koko elämä on muiden tunteiden peilaamista ja itseni muokkaamista siten että kaikki pitäisivät musta. Eikä mulla tietääkseni ole mitään traumoja lapsuudessa, aikuisiällä kyllä, mutta mun toimintatapamalli on aina ollut sama. En nauti seksistä aktina, vaan siitä tunteesta että joku haluaa mut niin lähelle. Ja se on kammottavaa. Seksiä vaihtokauppana tunteesta että olen jonkun paras vaihtoehto sillä hetkellä. Koskaan en ole ollut kenellekään se ainoa vaihtoehto. Loppuun asti siis. Ja miksi olisinkaan kun rakkautta ei mun kanssa tarvitse ajatella.
Rakkautta mä kuitenkin kaipaan ja haluan, niinkuin kaikki muutkin varmaan, en vaan tiedä enkä osaa etsiä sitä oikeilla tavoilla. Kun luulen löytäneeni jonkun, useimmiten kerron sen nopeasti. Pelkään että jollen sano ääneen sitä, mut tulkitaan väärin ja menetän sen tyypin samantien ennenkuin edes mikään on alkanut. Ja se on väärin olen huomannut. Ei muut toimi sillä tavalla.
Ei vaan enää jaksa, tää saa nyt loppua mun osalta.
