Olen taas tullut sellaiseen käännekohtaan tässä arkisessa taaperruksessani, että pitäis tosiaan saada uutta suuntaa.

Mulle kerrottiin menneellä viikolla, että toimipisteeni muuttuu, ei mun takiani, vaan erään toisen ihmisen käytöksen vuoksi. Tämä on esittänyt tulisin tunteenpurkauksin, että työolot on perseestä, niin palkinnoksi tästä mun duuni annettiin hälle, ja mä saan hänen duuninsa. Tai no ei työtä, mutta sama työpiste kuitenkin. Aikanaan kun itse avauduin vittumaisista työoloista, päädyin vaihtamaan työpaikkaa, ei työnantaja pannut tikkua ristiin että ois olot parantuneet, tässä firmassa sentään yritetään, peukku siitä.

No, itse en ole kovinkaan mielissäni siitä, että joudun opettelemaan työtehtävät uusiksi, työn aikataulutuksen, tauot, parkkipaikan, vapaat illat ja viikonloput. Ne tulee todennäköisesti kaikki muuttumaan, ja oikeastaan vähän ottaa päähän....Vuosi sitten oli jonkinaikaa sellainen olo, että olen tullut kotiin, mun elämäni Työpaikka on tässä, mutta niinkuin kaikki muukin elämässä, ei tämäkään sitten tullut jäädäkseen. 

 

Olen myös pohtinut paljon, mitä Suomi itsessään mulle merkitsee. Tänä päivänä en voi sanoa olevani ylpeä suomalaisuudestani, Suomi on oikesti ihan Helvetin tylsä maa, täällä eivät ihmiset juhli juhlien vuoksi, vaan jos lähetään ulos, mennään dokaamaan, joko suruun tai sitten iloon, mutta se vaatii, ainakin naisilla, päivien suunnittelua, tuntien puunaamista, jatkuvaa shoppailua koska ikinä ei oo päällepantavaa, ihan tolkuttoman vaikeaa... Tuolla jossain etelässä ihmiset lähtevät töiden jälkeen ulos iltaa istumaan, otetaan paukkua jos tekee mieli, muttei välttämättä jos ei tee mieli. Istutaan ja jutellaan, nauretaan ja kuunnellaan musiikkia, mennään nukkumaan kun väsyttää.

Tällaista mullakin oli kun oli alle 20v., mutta ei enää. Nyt jos laitan viestin, että mennäänkö kahville, niin pääsääntöisesti se ei sovi, herrajumala ainakaan tänään, huomenna on palaveri, ens viikkokin on tosi tiukka, joten se siitä. Mut hei, laitetaas kaikki kalenteriin nyt ylös, bailaamaan ens kesänä, äääh, menkää te vaan mä oon sillon töissä....Ei jaksais nähdä enää vaivaa, törmätään vaan joskus sitten?

Tämmöstä on Suomessa, kaikki menee niin helvetisti vaan jonnekin, kiire  on kaikilla, ei kukaan oikeestaan tosin niinkän tiedä että minne, mut ei voi mitään, täytyy painaa ku on duunia....