kiitos kaikesta.
Eli aavistukset osuivat siinä mielessä oikeaan, että rakkaus, siten miten itse ajattelen, on loppu. Juhannuksen alla hän kertoi, ettei halua enää isompaa kotia mun kanssa, ei eläkepäiviä, saati avioliittoa. Kyllähän mä sen tiesin, olin vaan niin tottunut ajatukseen että ihminen voi olla onnellinen toisen kanssa ilman virallista liittoa. Tiesin, etten tuu koskaan olemaan osaa hänen harrastustaan, mutta kuvittelin silti että mulla on joku rooli hänen elämässään, semmoinen taustavoima jonka kanssa voi tehdä kivoja asioita, joka ei mieti ikäviä asioita tms.
Ikävä tulee joitain juttuja, suurinta osaa ei, mutta 14 vuotta toisen kanssa, muokkaa mua ihmisenäkin. Joku heikko kohta mulla tulee aina olemaan tota ikuista pikkupoikaa kohtaan, ja toivon että elämä kohtelee häntä hyvin.
Kiitos.
