Kiirettä on pitänyt pari kuukautta. Olen viettänyt monta hauskaa viikonloppua, kosteita sellaisia, joina olen tavannut ihmisiä. Lähentynyt uutta Ystävää niin, että päätettiin lähteä syksyllä Ranskaan. Ihana kreisi Ystävä, joka haluaa viettää aikaa mun kanssa, jonka kanssa voi tehdä oikeastaan ihan mitä vaan hullua jota haluaa koittaa. Sellaista mulla ei ole ollut teinivuosien jälkeen ❤️. Vanha kaveri on laittanut viestiä 20vuoden jälkeen, ja ensin oletin hänen haluavan musta jotain mitä en pysty tarjoamaan, ja tein ohareita. Nyt huomaan tyypin muuttuneen, yrittävän tosissaan, ja mietin onko meillä jotain yhteistä tulevaisuudessa. Fwb, niinkuin nykyään on kuulemma trendikästä. Eikä pitänyt edes miettiä suhdetta, ja siltikin taas mietin hetkittäin, pystyisikö tuollaisen kanssa rakentamaan jotain? Ja järki sanoo, älä edes yritä. ”Nyt kun ihastut, niin se jättää taas vastaamatta sun viesteihin, feidaa sut” . Olen niin monta kertaa ollut tässä samassa pisteessä, että olisin itse valmis yrittämään jotain, ja sitten teen jotain väärää mitä en edelleenkään tiedä tekeväni. Ja silti tiedän etten tarvitse ketään. Mun elämä on just nyt täydellistä. Näen lapsiani paljon, pärjään rahallisesti jotenkuten, mulla on katto pään päällä ja kesälomaa vakityöstä. Kaikki siis hyvin.
Exä laitto tänään viestiä. Uus muija muuttaa virallisesti hänen luo.
