torstai, 17. lokakuu 2019

Jaksaa jaksaa, elämä on lainaa, kunnes oot vainaa...

Tänään tuli pakit. Tai ne sanat, joita tavallaan odotinkin, samoilla fiiliksillä nuoren miehen kanssa. Työpaikkaa ei löydy, rahaa ei tule, se syö itsetuntoa. "Laitetaan tää poikki, en halua olla sulle rasite, olen hyödytön paska"

Sit hän lähti. Ja soitti uudestaan, kertoi tuovansa mulle kirjeen.

Ei kyllä tullut mieleen, että toisi viimeisen kirjeen, oli sitten päättänyt päättää päivänsä. Nyt sitten istun tässä, hän on hengissä vielä, sen kuulin muualta, mutta miten tästä eteenpäin? Hieno ihminen, jolla on tulevaisuus vielä, kunhan löytää syyn jatkaa eteenpäin, mutta itse en tiedä ainakaan nyt, miten me tästä eteenpäin mentäis? Tuntuu, kuin mulla ois velvollisuus ottaa hänet suojaan, pitää huolta, mutta toisaalta taas en haluaisi olla missään tekemisissä, jos tästä tulee tapa? Aina kun olisi vaikeaa, itkisin samat kyyneleet, soittaisin samat numerot hädissäni, kunnes kukaan ei enää vastaisi?

Kaikella on tarkoituksensa, siihen uskon aina, ehkä tämänkin kokemuksen merkitys selviää myöhemmin?

sunnuntai, 29. syyskuu 2019

Aika korjaa haavat.

Niin, yön pikkutunneilla kun on yksin, kelaa elämää taaksepäin, ja muistan kyllä miten rikki olin erosta. Puoleentoista vuoteen on mahtunut niin paljon kiitollisuuden aihetta, että veikkaan taivaspaikan menneen pelkästään jo kiitoksen puutteesta?

Tässä olen nyt, omassa asunnossa, lasten kanssa, ja poikakaveri omassa kotonaan, vaikkakin hetki sitten sain kuulla miten tärkeä olen hänelle.

Olen kuullut olevani kaunis, ja miten onnellinen hän on että exä lähti ja jätti minut hänelle. 

Tällaisia sanoja arvostaa, vaikka kuinka takaraivossa jyskyttää ettei kukaan puhu noin, en mä ole niin hyvä mitä hän sanoo, en ansaitse kuulla tuollaista. No kyllä ne silti hyvältä tuntuvat, ja harmittaa etten osaa vastata samoin takasin.

Koko ikäni olen uskonut naisten hömppärunouteen missä jokaisella on se Oikea olemassa, ja se todellinen mies tulee vastaan kun aika on oikea?

Sellaiselta hän vaikuttaa, kaikin tavoin, ja mä en oo rakastunut. Miksen? Mikä mussa on vikana? Etsinkö tietämättäni vaan vaikeuksia ja sydänsuruja, vaikka tarjolla olis niin paljon parempaa?

Mä toivon että rakastuisin, että vatsanpohjassa muljuisi eikä saa syötyä, uni ei tuu ja kaikki muu unohtuu. Mut ehkä mä vaan olen liian vanha sellaiseen?

torstai, 22. elokuu 2019

Kuulumista.

Kaikenlaista....lähdin kuulkaa heinäkuussa yksin, mitä en koskaan tee, oluelle paikalliseen. Kello oli yhdeksän, ja paikalla mun lisäksi kolme muuta tyyppiä. No ajattelin sitten kaivaa kännykän ja ja viihdyttää itseäni sillä, kun tajusin että jätin sen laituriin kotiin. Ristus, mikä paniikki olla ilman puhelinta... paikalle pölähti seurue, jonka kuski auliisti käytti mut kotona hakemassa puhelimen ja nyt mä vähän niinku seukkaan sen kuskin kanssa.

Pitkä tarina lyhyesti. Onhan tässä kaikenlaista tapahtunut aiheeseen liittyen, mut allekirjoitan sen, että siinä vaiheessa kun unohdat tarvitsevasi parisuhdetta, ja alat nauttimaan omasta olosta ja se on ihan fine, tulee joku vastaan. Jos noin niinku olet toivonut löytäväsi jonkun. Sillai mä uskon, koska olin jo välillä hyvinkin epätoivoinen.

Ja tämä meni niinkuin ennustaja mulle sanoi. Hän on niin hyvä mulle ja lapsille. Ulkonäöllisesti, noh, isikroppa ja hurmaavat hymykuopat vihreillä silmillä, kelpaa. Tatuointikin on. Ja ihana perhe. Ja nuori, optimistinen ja hauska ihminen, joka saa mut hyvälle tuulelle. Voiko enempää pyytää?

perjantai, 5. heinäkuu 2019

Päivitys.

Kiirettä on pitänyt pari kuukautta. Olen viettänyt monta hauskaa viikonloppua, kosteita sellaisia, joina olen tavannut ihmisiä. Lähentynyt uutta Ystävää niin, että päätettiin lähteä syksyllä Ranskaan. Ihana kreisi Ystävä, joka haluaa viettää aikaa mun kanssa, jonka kanssa voi tehdä oikeastaan ihan mitä vaan hullua jota haluaa koittaa. Sellaista mulla ei ole ollut teinivuosien jälkeen ❤️. Vanha kaveri on laittanut viestiä 20vuoden jälkeen, ja ensin oletin hänen haluavan musta jotain mitä en pysty tarjoamaan, ja tein ohareita. Nyt huomaan tyypin muuttuneen, yrittävän tosissaan, ja mietin onko meillä jotain yhteistä tulevaisuudessa. Fwb, niinkuin nykyään on kuulemma trendikästä. Eikä pitänyt edes miettiä suhdetta, ja siltikin taas mietin hetkittäin, pystyisikö tuollaisen kanssa rakentamaan jotain? Ja järki sanoo, älä edes yritä. ”Nyt kun ihastut, niin se jättää taas vastaamatta sun viesteihin, feidaa sut” . Olen niin monta kertaa ollut tässä samassa pisteessä, että olisin itse valmis yrittämään jotain, ja sitten teen jotain väärää mitä en edelleenkään tiedä tekeväni. Ja silti tiedän etten tarvitse ketään. Mun elämä on just nyt täydellistä. Näen lapsiani paljon, pärjään rahallisesti jotenkuten, mulla on katto pään päällä ja kesälomaa vakityöstä. Kaikki siis hyvin.

Exä laitto tänään viestiä. Uus muija muuttaa virallisesti hänen luo.

lauantai, 1. kesäkuu 2019

Kaikkea Uutta ja Ihanaa

Tovi mennyt viime kirjeestä.

Mulla menee hyvin :)

Tänään ostin itselleni auton.Ehkä vähän hätäistä, mutta olin sitä ajatellut muutaman viikon, ja tänään toteutin.

Olen saanut kaksi uutta ystävää.Ihmisistä, joiden kanssa en olisi ikinä uskonut ystävystyväni, ei nyt sentään exän uutta, mutta samoihin kuvioihin liittyviä ihmisiä. Sellaisia jotka ottivat mut "perheeseen", vaikka muistutan kaikesta paskasta viime vuodelta. Elämä on ihmeellistä....

Kävin pari viikkoa sitten ennustajalla. Aika outoa, miten korteista nousi esiin mun masennus, vaikken siitä maininnut. Mun lapset tulevat pärjäämään loistavasti elämässä. Mä tulen löytämään parisuhteen, sellaisesta joka ei miellytä mun silmää, mutta hyväksyy mut ja lapseni täysin.Saan pojan, jos vielä päätän hankkia lapsen... Noh, sitä odotellessa...

Ihmistä kaipaan ajoittain tosi kovasti. Jotakuta joka ottaisi kainaloon, ja halaisi.

Muuten olen tosi onnellinen, ja tyytyväinen itseeni.