lauantai, 16. toukokuu 2020

Kuka kusettaa ketä?

Synninpäästöä....

Katselin naispuolisen kaverini äijäpeliä muutaman viikon, ja menin juoruamaan yhden miehen kaverille naikkosen touhuista. Nyt yllättäen tämä toinen mies pisti suhteen katkolle, ja kaverini itkee kadottamaansa mahista parisuhteeseen. 
Kerronpa vähän taustaa, kaverini on kaunis ja hoikka, käynyt tässä puolen vuoden aikana läpi 5 miestä, joista viimeisimpänä kaksi täysin erilaista miestä, toinen haluaa fwb-suhteen ja toinen parisuhteen päivittäin. Kaverini taas on mantrannut, kuinka haluaa viettää villiä sinkkukesää. Nämä kaksi sattuivat osumaan päällekkäin, ja hän on etsinyt joka puolelta vastausta, kumman kaa. Ja lopulta päätti että vitut, molemmat, eihän ne saa ikinä tietää...

Ja saakeli että mua otti päähän kuunnella loputonta jorinaa aiheesta miehet, ja niiden aivoitukset. Sitten siis "salaa" vihjaisin tutulle, että ei kannata suinpäin syöksyä suhteeseen tämän daamin kanssa. Ja niinku alussa kerroin, mies laittoikin suhteen tauolle. Tosin kuulemma ajanpuutteen vuoksi. Mua hävettää, että tein selän takana tuollaisen tempun, mutta mietittyäni asiaa, voisin tunnustaa asian naamatustenkin.

Tämä siis vaan oman mielenrauhani vuoksi tänne kirjoitettu, on vähän paska olo.

tiistai, 28. huhtikuu 2020

MyCorona

Laitan taas vähän juttuja muistiin 🤔

Lomautusta on nyt kestänyt aika tarkkaan nelisen viikkoa, en kaipaa töitä, ja pääkoppakin nauttii kunnon yöunista. Toki tää tilanne verottaa sosiaalista elämää, mutta en koe missanneeni moniakaan hyviä pippaloita täällä kotona nyhjätessä....

Kaverilla menee lujaa, niin lujaa että välillä tosiaan ahdistaa päivittäinen selonteko milloin minkäkin miehen sanomisista 🙈, viime vuonna se oli hra ex, ja pankkilaina, sitten tuli Alkkis, "ihana pahapoika jolla ei huolta huomisesta", sitten the boss, jolle piti lähetellä herutuskuvia viikkotolkulla, ja nyt uusimpana tindermatch joka on niin kuuma, kaikki tässä neljän kuukauden aikana. Ja exää lukuunottamatta sekä Alkkista, kaikki ovat vielä kuvioissa, sekä vielä yksi Pikkumopopoika, joka pettää tyttöystäväänsä....

Olen miettinyt, mihin mua tässä "ystävyydessä" tarvitaan, kunnes hoksasin tovi sitten, että no hitto, mähän olen se seurueen lihavin, tottakai jokainen näyttää sexyltä kun mä olen vieressä, ilmankos vientiä riittää. Ja se että olen taas se surullisenkuuluisa likaviemäri, jonne kaadetaan kaikki paska kun elämä murjoo. Eipä juuri mietitä, miltä tuntuu olla himassa yksin illat kun on kuunnellut ensin päivän toisen panikointia aiheesta näyttääkö tämä herukuva paremmalta kuin tämä ja vastaako mies kuvaan ja miksei se vastaa, sitten selata sen jälkeen omia kokemuksia treffailun saralla ja todeta että olen vaan ilmeisesti liian tylsä nykypäivän vaatimuksiin.

Mulle riittäisi kivannäköinen mies joka ottais kainaloon, ja naureskelisi mun kanssa näiden bimbojen läpinäkyvälle säälittävyydelle. Ja sanois et "älä muru murehdi, sä oot satakertaa sexympi kuin toi tulee ikinä olemaan, vaan siksi ettet tuo sitä naamalle"....

Ei hitto, olenko mä kateellinen?!? No en, mä en ikinä kehtais liikkua itseni kanssa jos haluaisin olla samanlainen

Miksi mua sitten ottaa päähän päivä päivältä enemmän?

Ja nyt mä jo unohdin, miks aloin kirjoittaa 😖....

Eiku joo, siis tässä vaan kulutan aikaa, välillä liikun välillä en, nautin once in a lifetime-lomasta ❤️, päivät kuluu yhden ulkoreissun taktiikalla, kerran päivässä jonnekin ulos, ja sitten netflixiä tai nettiä loppupäivä, cool 😎

maanantai, 30. maaliskuu 2020

Sinkkumietteitä

Tovi taas vierähtänyt viime kirjoittelusta, Korona, laiskuus, liika elämä jne.

Noh, tammikuussa siis tapasin itseäni nuoremman miehen, joka oli alkuun miellyttävä tuttavuus, lupaili kokkaavansa ja vievänsä mut reissuille ja mitähän kaikkea muuta shaibaa. Helmikuussa pyysi minulta rahaa lainaksi, alkuun muutamia kymppejä että sai tupakkaa kaupasta, no problem, mehän nähtiin jatkuvasti eikä tullut mieleenkään etteikö hän hoitaisi lainojaan pois. Sitten tuli laivareissu, ja lainasumma olikin 200€. Nieleskellen lainasin rahat, koska tämä vannoi pyhästi maksavansa seuraavan viikon tiistaina takaisin kun palkka tulee.

Sanomattakin voitte vaan arvata, sainko rahani takaisin...(kiukkuemoji). Olen pyytänyt kauniisti ja vähemmän kauniisti lainan lyhennystä, ja lopulta laitoin tyypin isälle sähköpostia, jonka jälkeen sainkin osasuorituksen "korttiostoksilla"autotarvikeliikkeeseen. Velka pieneni puolella.Tyypillä on sana hallussaan, ja vaikka olen kuullut lauseen "homma hoidossa, sun rahat on tulossa", ei ole loppusuoritusta näkynyt. Alan olla jo siinä pisteessä että lähden selvittämään seuraavaksi petosilmoituksen tekemistä, vaikkakin poliisia tuskin kiinnostaa tyhmän ämmän rahapula...

Se siitä deittielämästä. Viikkojen aikana olen törmännyt muutenki epäilyttäviin tyyppeihin, yksi lähetteli aneluviestejä seksistä viikko toisensa jälkeen, eikä tajunnut lopettaa vaikka miten torjuin, sitten sain kuulla että hän vonkaa kaikilta, joten oli helppo laittaa estot päälle puhelimeen, jonka jälkeen olen saanut olla rauhassa. Yksi tyyppi tuli tänne muutama kuukausi sitten iltaa viettämään, ja olisi halunnut että minä maksan taksin kolmenkymmenen kilsan päähän baariin jossa olisi ollut joku häntä kiinnostava muija, ja tämäkin sitten luuli tosiaan että meillä olisi jatkoa luvassa...Elämäni rakkaustarinan sain loppumaan, kun ilmoitin miehelle, että kerron tämän naiselle miehensä seikkailuista kanssani, muutama paniikinomainen puhelu ja monen vuoden juttu oli puhallettu pois, ja nämä jatkavat parisuhdettaan autuaan onnellisina.

Kertomani perusteella olen siis aikamoinen lunttu, mutta tuota varattua lukuunottamatta olen pysynyt yhdessä kerrallaan, en siis treffaa monia yhtäaikaa. Pakko kaunistella omaa sikailua, koska kammoksun kun tekemisiäni arvostellaan. En niistä puhu koskaan kenellekään, ja tämä nyt on oma väyläni puhdistaa omatuntoani aina välillä, armahdan siis itse itseni.


Nyt olen ollut itsekseni kuukauden päivät, ilman minkäänlaista kontaktia vastakkaisiin, selaillut toki Tinderin ihmellistä tarjontaa, ja törmännyt siellä ajatukseen. Meitä sinkkuja on tuhottoman paljon. Suurin osa nöyrästi liikenteessä etsimässä uutta suhdetta ja ystävää, mutta joukossa on niitä, joilla on parisuhde jo olemassa, ja joko luvalla tai ilman lupaa etsivät seksiä. Jotenkin pistää vihaksi, kun toisille ei anneta mitään, ja toiset taas saavat tuplasti?!?

Taik mistä minä tiedän saavatko nämä varatut yhteydenottoja, toivottavasti eivät, mutta siis ymmärrättehän varmasti pointin, että ahneita ihmisiä on edelleen 2020 luvattoman paljon tuolla vapaana...


Ugh, olen puhunut, prkele.

perjantai, 24. tammikuu 2020

Päivitystä

Pitkästä aikaa tosi hyvä fiilis, ei huolta huomisesta.

Tapasin pari viikkoa sitten kivan tyypin, baarissa, poislähtiessä. Onneksi vaihdettiin taksia odotellessa numerot, koska sain elämäni ensimmäisen virallisen treffikutsun seuraavana päivänä.

Ollaan nyt nähty jonkin verran, ja sanojensa mukaan hän haluaa ottaa rauhallisesti, koska edelliset suhteet on kaatuneet hätiköintiin. Unelmatapaus siinä mielessä, että itsekin ajattelin, etten pystyisi enää yhtä intensiiviseen juttuun kuin edellisen kanssa, nautin omasta olostani ja vapaudestani, ja haluan että lapsetkin hyväksyvät uudet ihmiset täysin. Ja siltikin huomaan miettiväni, kelpaanko sittenkään? Jospa hän haluaa vaan pitää mut hyötyjen vuoksi lähellä, ja dumppaa taas kun saanut multa mitä tarvitsee? Tähänkö tää sitten luisui, että epäilen jokaisen tarkoitusperiä, jotka haluaa viettää mun kanssa aikaa? Tiedostan että olen liian kiltti, mutta nautin suunnattomasti kun saan toiselle hyvän mielen, mistä nyt kukakin saa kiksit, lahjon, kuskaan, ostan, väsytään itseni loputtomassa toisten huomioimisessa. Mutta se saa mut onnelliseksi, joten en haluakaan muuttaa itsestäni sitä osaa, vaikka kaikki sanoo ettei niin saa tehdä... Ehkä sitten kun mun vaihdevuodet alkaa, niin musta tulee vaativa, ahne, itsekeskeinen ämmä, vähän niinku mutsi povaa....

maanantai, 23. joulukuu 2019

Hajatelmaa

Kattelin tässä netflixiä, ja taas tämäkin rakkaustarina päättyy eroon. Pistää vaan miettimään, että miksiköhän erossa aina toinen jää kaipaamaan, ja toinen marssii pois voittajana? Miksei kumpikin lähde pois vihaisena, niin että tarina todella loppuisi siihen, tai molemmat surkeina ja anteeksipyytävinä? Jälkimmäiseen törmää silloin tällöin, mut ne tarinat ei pääty eroon vaan toiseen yritykseen. Erot päättyy aina niin, että yksi "voittaa", saa mitä itse haluaa, ja toinen jää miettimään mitä ois voinu tehdä toisin, ja olisiko mahdollista kääntää toisen päätä vielä. Hmm, ikuinen pulma. Ja orastavissa suhteenaluissa on todellakin kohtalonjohdatusta, jos molemmat sattuis ajattelemaan juuri samalla tavalla toisesta?

Useimmiten toinen ihastuu enemmän kuin toinen, ja se viileämpi on myös se joka kylmästi jättää. Vai olenko väärässä? Joskus joo toinen rakastuukin ajan myötä, mutta harvemmin. Taitaa olla pelkkää kusetusta koko elämänmittainen rakkaus, enemmänkin peliä jossa mitataan häijyyden määrä?