perjantai, 5. heinäkuu 2019

Päivitys.

Kiirettä on pitänyt pari kuukautta. Olen viettänyt monta hauskaa viikonloppua, kosteita sellaisia, joina olen tavannut ihmisiä. Lähentynyt uutta Ystävää niin, että päätettiin lähteä syksyllä Ranskaan. Ihana kreisi Ystävä, joka haluaa viettää aikaa mun kanssa, jonka kanssa voi tehdä oikeastaan ihan mitä vaan hullua jota haluaa koittaa. Sellaista mulla ei ole ollut teinivuosien jälkeen ❤️. Vanha kaveri on laittanut viestiä 20vuoden jälkeen, ja ensin oletin hänen haluavan musta jotain mitä en pysty tarjoamaan, ja tein ohareita. Nyt huomaan tyypin muuttuneen, yrittävän tosissaan, ja mietin onko meillä jotain yhteistä tulevaisuudessa. Fwb, niinkuin nykyään on kuulemma trendikästä. Eikä pitänyt edes miettiä suhdetta, ja siltikin taas mietin hetkittäin, pystyisikö tuollaisen kanssa rakentamaan jotain? Ja järki sanoo, älä edes yritä. ”Nyt kun ihastut, niin se jättää taas vastaamatta sun viesteihin, feidaa sut” . Olen niin monta kertaa ollut tässä samassa pisteessä, että olisin itse valmis yrittämään jotain, ja sitten teen jotain väärää mitä en edelleenkään tiedä tekeväni. Ja silti tiedän etten tarvitse ketään. Mun elämä on just nyt täydellistä. Näen lapsiani paljon, pärjään rahallisesti jotenkuten, mulla on katto pään päällä ja kesälomaa vakityöstä. Kaikki siis hyvin.

Exä laitto tänään viestiä. Uus muija muuttaa virallisesti hänen luo.

lauantai, 1. kesäkuu 2019

Kaikkea Uutta ja Ihanaa

Tovi mennyt viime kirjeestä.

Mulla menee hyvin :)

Tänään ostin itselleni auton.Ehkä vähän hätäistä, mutta olin sitä ajatellut muutaman viikon, ja tänään toteutin.

Olen saanut kaksi uutta ystävää.Ihmisistä, joiden kanssa en olisi ikinä uskonut ystävystyväni, ei nyt sentään exän uutta, mutta samoihin kuvioihin liittyviä ihmisiä. Sellaisia jotka ottivat mut "perheeseen", vaikka muistutan kaikesta paskasta viime vuodelta. Elämä on ihmeellistä....

Kävin pari viikkoa sitten ennustajalla. Aika outoa, miten korteista nousi esiin mun masennus, vaikken siitä maininnut. Mun lapset tulevat pärjäämään loistavasti elämässä. Mä tulen löytämään parisuhteen, sellaisesta joka ei miellytä mun silmää, mutta hyväksyy mut ja lapseni täysin.Saan pojan, jos vielä päätän hankkia lapsen... Noh, sitä odotellessa...

Ihmistä kaipaan ajoittain tosi kovasti. Jotakuta joka ottaisi kainaloon, ja halaisi.

Muuten olen tosi onnellinen, ja tyytyväinen itseeni.

perjantai, 26. huhtikuu 2019

Sielunrauhaa

Mitähän ihmettä mulle tapahtuu... 

Asuntokaupat sovittiin, sain kuin taikaiskusta itselleni vuokra-asunnon. Olen tehnyt muuttoilmoituksen, nettisopimuksen ja osoitteenmuutoksen. Olen vuokrannut pakettiauton, varannut ajan auton huoltoon, pakannut tavaroitani, ja laittanut exälle viestin, jossa kerroin että nyt helpottaa siinä määrin, etten tunne enää katkeruutta tai vihaa.

Ja kaikki viikon sisällä? Mulla on olo, kuin sais happea eka kerran kymmeneen vuoteen, uni ei tuu vaikka kroppa huutaa lepoa. Olen stressaantunut, mutta hyvällä tavalla. Herään aamulla, enkä malta odottaa että pääsen ulos, mitä helvettiä?!?

Olen niin innoissani, oudosti latautunut, etten käsitä itsekään. Viesti exälle oli taas sellainen hetken aivopieru, jota melkein kaduin heti lähetettyäni, mutta en sittenkään kadu. Musta tuntuu, että se mitä heille kuuluu, ei kiinnosta enää. Olkoot onnellisia jos ovat, tuntuu väärältä vihata ja väsyttävältä. Karmaan luotan edelleen, jos mun maaninen vaiheeni kohta vaihtaa suuntaa, en usko itsekään että ajattelen näin? Niin paljon on tullut pettymyksiä, että realistisesti odotan sitä palautusta maan pinnalle, mut nyt on niin hyvä olo,

Outoa, niin outoa....

perjantai, 19. huhtikuu 2019

Mihin ny?

 

Apua...se mitä ollaan odoteltu, tuli ny, tarjous asunnosta, hyväksyttiin. Tiedossa on vielä kosteusmittaus, en sitä oikeastaan murehdi, toki otan huomioon että se on kaupan perumiselle syy, jos jotain tulisi ilmi mutta uskon että kaikki on hyvin sen osalta?

Tiedossa siis laatikoiden pakkaamista, pakun vuokrausta, ja suurimpana murheena uuden asunnon löytäminen...tässä kylässä tarjonta on olematonta, joten pelottaa aika lailla tuleeko 2viikon aikana mitään vaihtoehtoa 😧

Onneksi mun omaisuuteni on vähänlaisesti, exä keräs nurkat täyteen sontaa, niitä saakin uuden muijansa kanssa sitten laahata jonnekin, buahahhhhhahahhahahahahaa 😂😂, siinäkin on pieni koston suolainen vivahde mun elämääni kun osaan kuvitella ilmeet, kun alkavat kantamaan vanhoja romuja kaatopaikalle....

Mä niin haluaisin olla sellainen viilipytty, joka ei koskaan alennu ajattelemaan muista pahaa, mutta tosiasia on että toivon noille kahdelle kaikkea paskaa tuleviin vuosiin. Toivon että ostavat pian yhteisen omakotitalon, jossa on hometta ja jonka remppaan menee tolkuttomasti rahaa. Toivon että molemmilla on tarttuva seksitauti, joka oireilee stressin aikana mätäpaiseina. Toivon että uusi muija toteaa seksielämän tylsäksi ja exä tajuaa panevansa lahnaa.

Toivon että uusi muija alkaa ruinaamaan rahaa ”jotta voi maksaa päivähoitomaksut” ja tuhlaa sitten kaiken merkkikamaan. Toivon että menevät naimisiin ja ovat pikavippikierteessä pian.

Sitten olisin salaa tyytyväinen, senhän olen jo tajunnut, että mun oli tarkoitus päästä irti tuommosesta tyypistä, joka käänsi takkinsa vain kun tilaisuus tuli.

Ai kamala, olenpas mä katkera ja kamala ihminen.

perjantai, 5. huhtikuu 2019

Kyllä mä selviän.

Tässä on eletty opettavaista aikaa pari viikkoa. Sain siis kuulla, että exä treffailee samaista naista, jolle lähetteli viestejä kun me vielä oltiin me. Lupasivat lopettaa yhteydenpidon kokonaan, ja näin ei sitten tehtykään. Ovat siis pari jo. Viikko meni raivoa sietäessä, itseni kasaamisessa, kunnes aloin käsittää miten oikeassa olen ollut. Pyysin häneltä vain ettei valehtelisi mulle, mutta sekin oli näemmä mahdotonta toteuttaa.

 

Sitten sain viestiä, jossa kerrottiin kyseisen naisen toimintatapamallista. Joka suhde on kaatunut kun nainen on kyllästynyt ja pettänyt. On sotkenut raha-asiansa totaalisesti.

Ja ihankuin happi olis taas alkanut kiertää ja aurinkokin on taas taivaalla. Uskon että karma hoitaa homman mun puolesta. Exä saa maistaa omaa soppaansa jonain päivänä, ja silloin mä en edes enää muista meitä.

Muistan miten kuukausi sitten vielä mietin mikä helvetin tarkoitus tällä kaikella tuskalla on, mitä hiivattia mun tästä pitäisi oppia? Ja nyt se alkaa selkiytymään. Mun oli tarkoitus rakastaa toista hulluna monta vuotta, kasvattaa lapset isoiksi, ja käsittää että avioliitto on todellakin vain tosimiehille. Ehkä tän oli tarkoitus näyttää mulle, etten ole niin huono kuin luulin monta vuotta olevani, ettei mun tarvitse kävellä toisen perässä ja pyytää anteeksi pierua. Saan nauraa kun toinen kompastuu tossuihinsa ja saan olla hellä lapsilleni ilman huutamista.

Nyt jään ihmettelemään mitä uutta maailma voi mulle tarjota, saan tehdä mitä haluan, syödä mitä haluan ja juoda kun haluan. Saan tekstailla ventovieraille ja harrastaa seksiä kenen kanssa haluan.

Kaikkea kivaa mulle :)