Tässä on eletty opettavaista aikaa pari viikkoa. Sain siis kuulla, että exä treffailee samaista naista, jolle lähetteli viestejä kun me vielä oltiin me. Lupasivat lopettaa yhteydenpidon kokonaan, ja näin ei sitten tehtykään. Ovat siis pari jo. Viikko meni raivoa sietäessä, itseni kasaamisessa, kunnes aloin käsittää miten oikeassa olen ollut. Pyysin häneltä vain ettei valehtelisi mulle, mutta sekin oli näemmä mahdotonta toteuttaa.

 

Sitten sain viestiä, jossa kerrottiin kyseisen naisen toimintatapamallista. Joka suhde on kaatunut kun nainen on kyllästynyt ja pettänyt. On sotkenut raha-asiansa totaalisesti.

Ja ihankuin happi olis taas alkanut kiertää ja aurinkokin on taas taivaalla. Uskon että karma hoitaa homman mun puolesta. Exä saa maistaa omaa soppaansa jonain päivänä, ja silloin mä en edes enää muista meitä.

Muistan miten kuukausi sitten vielä mietin mikä helvetin tarkoitus tällä kaikella tuskalla on, mitä hiivattia mun tästä pitäisi oppia? Ja nyt se alkaa selkiytymään. Mun oli tarkoitus rakastaa toista hulluna monta vuotta, kasvattaa lapset isoiksi, ja käsittää että avioliitto on todellakin vain tosimiehille. Ehkä tän oli tarkoitus näyttää mulle, etten ole niin huono kuin luulin monta vuotta olevani, ettei mun tarvitse kävellä toisen perässä ja pyytää anteeksi pierua. Saan nauraa kun toinen kompastuu tossuihinsa ja saan olla hellä lapsilleni ilman huutamista.

Nyt jään ihmettelemään mitä uutta maailma voi mulle tarjota, saan tehdä mitä haluan, syödä mitä haluan ja juoda kun haluan. Saan tekstailla ventovieraille ja harrastaa seksiä kenen kanssa haluan.

Kaikkea kivaa mulle :)