Niin, virallisesta päätöksestä on nyt siis 3 kuukautta kohta aikaa. Eikä tämä helpotu yhtään. Se että asutaan saman katon alla, lähdetään töihin samaan aikaa kuin ennenkin, elämä pyörii niinkuin ennenkin. Miten tästä pitäisi rakentaa omaa elämää, kun kummallakaan ei ole uutta osoitetta? Se mikä arjessa näkyy, on että kumpikin istuu yksin huoneissaan, joita tässä lukaalissa on kolme (-lasten huone), ei puhuta toisillemme, käydään kaupassa miten sattuu, välillä on maidot loppu välillä on sata purkkia kaapissa. Mikä helvetin järki tässä touhussa on?
Käsitän jotenkin että tunteita ei enää ole, rakkaudesta tätä ei tehdä, mutta voisiko joku viisaampi opastaa, miten olis kaikkien kannalta parasta erota, niin että kaikilla ois koti, ja siirtyminen eteenpäin onnistuisi edes jotenkin?
Tuntuu kuin eläisi jossain tuulikaapissa odottamassa omaa vuoroa siirtyä eteenpäin, ilman tietoa koska se oma vuoro tulee...
Ei edes vuoronumeroa?
