Kattelin tässä netflixiä, ja taas tämäkin rakkaustarina päättyy eroon. Pistää vaan miettimään, että miksiköhän erossa aina toinen jää kaipaamaan, ja toinen marssii pois voittajana? Miksei kumpikin lähde pois vihaisena, niin että tarina todella loppuisi siihen, tai molemmat surkeina ja anteeksipyytävinä? Jälkimmäiseen törmää silloin tällöin, mut ne tarinat ei pääty eroon vaan toiseen yritykseen. Erot päättyy aina niin, että yksi "voittaa", saa mitä itse haluaa, ja toinen jää miettimään mitä ois voinu tehdä toisin, ja olisiko mahdollista kääntää toisen päätä vielä. Hmm, ikuinen pulma. Ja orastavissa suhteenaluissa on todellakin kohtalonjohdatusta, jos molemmat sattuis ajattelemaan juuri samalla tavalla toisesta?
Useimmiten toinen ihastuu enemmän kuin toinen, ja se viileämpi on myös se joka kylmästi jättää. Vai olenko väärässä? Joskus joo toinen rakastuukin ajan myötä, mutta harvemmin. Taitaa olla pelkkää kusetusta koko elämänmittainen rakkaus, enemmänkin peliä jossa mitataan häijyyden määrä?
