No, sain kuin sainkin sitten suuni auki menneestä aiheesta. Luonnollisesti mitään ei ollut tapahtunut, muita hänellä ei ole, ja perhe menee kaiken edelle. Puhuttiin miten tästä sotkusta jatketaan, ja toivoin että ryyppyreissut tämän porukan kanssa loppuisivat. Juu, kaksi kuukautta meni ilman baari-iltoja, kunnes sitten tiedossa oli saunailta poikien kanssa. Herra saapui aamusta klo 6 kotiin, ja sieltä sitten kaivelin tietoa, että alkuperäiset kaiffarit olivat lähteneet kotiin monta tuntia aiemmin, mutta tämäpä olikin päättänyt tulla jatkoille tämän räkäjengin luo. Päivän sain nieltyä kiukkuani, kunnes itsehillintä petti ja oksensin vihani herralle. Eikö olisi voinut laittaa viestiä, että onkin ihan eri paikassa kuin piti?!? No minun vikani, tietysti, ettei kertonut,koska tiesi että suuttuisin. Ja taas puitiin parisuhdetta, samat asiat uudelleen ja uuden kerran kerroin, miten en luota tähän sakkiin, enkä tykkää yhtään että noiden kanssa on pakko dokata. Ja sitten taas meni kuukausi mukavasti, kunnes tuli tärkeä iltama tämän porukan kanssa, ja tyhmänä taas kuvittelin että hoitavat viralliset asiat jonka jälkeen hän tulisi kotiin. Tokihan sauna oli varattu ja tarjoilut, joten taas tajusin klo 1  yöllä vihan kerääntyvän sisuskaluihin asti ja soppa olikin valmis. Kolmas kerta kun tulee takkiin huolella, ja vituttaa vaan rankasti että olen jumissa parisuhteessa, jota ei ole romanttisessa mielessä olemassakaan, ja poispääsy ei ole vaihtoehto. Eivätkä asiat vaan muutu. ”Mitä sä sitten haluat, että teen toisin? Jätänkö ton harrastuksen? Ja, kyllä sä alat tosiaan olemaan vainoharhainen...mikä sua tossa porukassa etoo?” Mitä noihin oisi vastannut? En halua että teet toisin, jatka vaan vittu just niinku susta tuntuu, mä en ala sua rajoittamaan, enkä tästä lähtien enää kysele mitään. Niin mä sanoin, ja olen aika solmussa nyt sisältä, kun toisaalta en halua luovuttaa helppoa arkeni lastenkaan takia, rahani eivät riitä omaan yksinäiseen elämään. Enkä halua aiheuttaa ongelmia kämpän pakkomyynniltä. Voi Huoh....