Koskahan tänne pimeään putkeen ilmestyy se aukko, josta sitä kaivattua valoa tulisi?
Murhetta murheen perään ja ainaista saatanan selviytymistä ja räpiköimistä päivästä toiseen.
Työt loppuu parin kuukauden päästä, ja se tarkoittaa tulojen putoamista noin 400€ vähintään. Tällä hetkellä elämä on kaikesta nipistämistä aina sen kaks viikkoa ennen tilipäivää. Lapset kasvaa ja tarpeet kasvaa, enkä enää tiedä mistä hitosta mä kehitän kaikkeen rahaa. Tosin, kun työt loppuu, niin kulkeminenkin loppuu, eipä tarvii tankata joka toinen päivä autoa, eikä hakea kaupasta unohtunutta pyykkipulveria tai maitoa.
Rakkauselämä on jokseenkin kuollutta, ja kaikki vanhat säädöt on tosiaan jo menneisyydessä, olen tehokkaasti polttanut sillat joka puolelle.
Työelämää murehdin, tämänhetkinen ala ei kiehdo yhtään, ja uusi ala taas tarkoittaa että pitää aloittaa taas kaikki aivan pohjalta ja opetella käytännöt vuosia, jos edes uusia töitä löytyisi...
Koko Suomi kyllästyttää todenteolla ja mieli kaipaa aurinkoon. Lapset vaan eivät ihan vielä pärjää omillaankaan 😕, joten työt jossain muualla maailmassa saavat odottaa.
Olisi kiva kuulla onko joku onnistunut kääntämään onnensa?
