Sellainen mulla todettiin, nyt kun sain itseni lääkäriin. On niin tyhmä olo, kun joku sairastaa syöpää, toisella on selkä paskana loppuelämän, niin mun pää itkee turhia asioita. Olen loppu töissä, pelkään kotini myyntiä, kammoan tulevaisuutta yksin. Sellaisten takia syön nyt lääkkeitä. Voiko muka pilleri päivässä tehdä elämästä heräämisen arvoista? Kaksi viikkoa menee, että olo paranee, ne sanoo, enpä tiedä. Miten saa pois oman huolimattomuutensa tai osaamattomuutensa pois napilla? Miten omaa ajatustaan saa kulkemaan valoisampaan suuntaan kun sellaista ei näe, sitä valoa? Tämmöistä paskassa rämpimistäkö tämä elämä on? Mikä järki tässä selviytymistarinassa pitäisi olla?