Erosta tuli 3 vuotta, ja edelleen tuntuu kuin olisi jumissa entisen ja oman elämän kanssa. Vanhin lapsi aloittaa ammattikoulun ja nuorin yläasteen. Nuoremman vuoksi olen ajatellut, että pysyn tässä käpykylässä yläasteen ajan vielä. 3 vuotta siis vielä....Oma elämä saa siis vielä odottaa toistaiseksi, vaikkei mulla sen suurempia haaveita olekaan. Enemmänkin pyrkimyksiä aloittaa itseni oppiminen alusta uudelleen. Mulla on aina ollut joku jonka vuoksi olen hyväksynyt vähän tylsän työn, tuppukylän, kituuttamisen rahan kanssa, järkevämmän auton jne. Joku toinen on aina sanellut mitä minun pitäisi olla ja tehdä ja ajatella. Niin kauan, etten välttämättä edes tiedä mitä minä itse haluaisin. Alan vaihto on nyt vahvasti ajatuksissa, vaikken tiedä alkuunkaan mitä tekisin loppuelämäni. Asunnonvaihtokin, vaikken tiedä oikeastaan millaisen tarvitsen. Kaupunki jossa viihdyn loppuelämäni? Elämä on kompromisseja, ja nyt niitä ei tarvitse enää tehdä rakkauden nimissä ainakaan. Mulla on kaikki mahdollisuudet auki, eikä hajuakaan mitä niillä tekisin 😳
