Miten voi oppia haaveilemaan? Luulen, että elämä olisi edes vähän helpompaa, kun olisi jokin haave, jota kohti menisi.
Taas maanantai, odottelen että kello kävisi ja alkaisi työaika. Sillä saa edes jonkin syyn nousta sängystä. Vaihdoin työpaikkaa, ekaa kuukautta tuolla. Kiva että vuorot ovat epäsäännöllisiä, välillä saa nukkua pitkään, välillä vapaata. Ja siltikin tuntuu, ettei tää oo sitä mitä haluan lopputyöelämäni. Ja kun pohdin taas, mitä sitten haluan, en osaa tarkentaa.
Olen yksin, edelleen. Ja sekin on vaan hyvä. Saan päättää itse päivisin rytmin, mitä teen rahoillani, missä vietän aikaani. Mutta, yksinäistä on. Mitä ihmettä mun kuuluisi haluta, että kokisin olevani onnellinen? Nyt olen tyytyväinen, mutta tylsistynyt.
Ehkä tämä aika ei ole mun aikaa. Mun ois kuulunut elää keskiajalla, taistella olemassaolosta ja syödä käpyjä. En tiiä, pohjaton alakulo, johon en vaan keksi syytä taikka korjausliikettä.
Eipä täällä kellään oo helppoa, tiedostan ja siksi tunnen myös syyllisyyttä tästä kiittämättömyydestä😞.
