Mietin tässä miten paska löytää mut kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen.
Löysin netistä kivan tyypin ja nähtiin kolme kertaa. Ehdotin yönyli treffejä, mutta homma loppui ykskaks, ei viestiä, ei mitään selitystä miksei enää seura kelpaa.
Hain uutta työpaikkaa, ja kemiat pelas täydellisesti, muttei yhteydenottoa. Vasta kun itse kyselin perään, sain tuntien odottelun jälkeen viestin,” valitettavasti valitsimme toisen henkilön”.
Kunnes nyt aloin miettimään. Naistenlehdissä, netissä, iltapäivälehdissä painotetaan omaan elämään keskittymistä,” tee asioita joita rakastat, vie itsesi treffeille,muista rakastaa itsesi, tee asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi, ja kaikki muu sonta mitä sieltä tuputetaan yksinäisille ihmisille.
Tajusin, että kun elämäni pyörii muiden ihmisten ympärillä,( onko lapsilla kaikki hyvin, pärjääkö duuni), asiat ovat tasapaksusti Ok, mutta heti kun yritän asioita oman itseni jaksamisen vuoksi, kaikki menee päin persettä. Universumi kostaa vanhoista virheistä.
Siltä se tuntuu, kun rämmin päivästä toiseen eteenpäin, ja yritän kasata itseäni valmistautumaan seuraavaan pettymykseen.
