Tässä pohtinut sellaista, kun luin jostain että some muokkaa sun elämää tarjoamalla joka kanavalta sellaista sisältöä, joita samantyyppiset ihmiset kuin minä tuottavat. Siis jos harrastan laskettelua, saan päivityksiä laskettelijoista ja mainoksia suksista jne. No, olen yksinäinen, ja luonut useamman kerran profiileja deittisivustoille. Kuukaudesta toiseen vaan todetakseni, ettei sieltä löydy mitään, koska vallitseva ajatus tässä kuplassa on että otetaan vaan sen verran mitä tarvitaan oman navan tyydyttämiseen. Seksiä on tarjolla, muttei parisuhteita. Ja olen itsekin jo alkanut ajattelemaan, että ehkei munkaan elämään sitten enää taida mahtua ihmistä, jolle antaisin aikaani ja huolenpitoa. On vaan helpompaa tulla töistä kotiin yksinäiseen asuntoon, syödä neljä päivää samaa vanhaa pizzaa ja tuijottaa netistä sarjoja. Ehkä tää eristäytyneisyyden ajanjakso tuottaa muillekin samanlaista laiskuutta, tai halua olla yksin, mutta pitkällä tähtäimellä tuntuu sika lohduttomalta, että tätäkö se on loppuelämä? Romanttinen menneisyydestä jäänyt utopia ei haluaisi kuitenkaan vielä antaa periksi, ja toivon siltikin että vielä jonain päivänä mulla olisi täällä joku joka saisi lähtemään ulos ja nauttimaan loppuelämästä. Sellaista mulla vaan tällä kertaa.