Jos et ole sellaisella tuulella että haluat lukea toisen tylsyydestä, skippaa tämä teksti. Mua ei huvita edes väkisin hymyillä, vaikka olenkin lukenut, että sellaisella plasebotoiminnolla saa huijattua kehosta vitutuksen pois.

Olen nyt jostain syystä totaalisen jumittunut elämääni, ja tämänkin kirjoitelman ajatus on työstää elämää eteenpäin, saada pirta katkeemaan ja jonkun ajan kuluttua toivottavasti luen tätä ihmeissäni, onko mun olo oikeasti ollut näin surkea joskus...


Viimeinen kolme vuotta (?) on ollut stressaavaa, työpaikan vaihdoksia parikin, ihmissuhteiden muutoksia, kavereiden menetyksiä, painonnousua sunmuuta.

Kolme vuotta sitten olin lähes samanlaisessa tilanteessa, täysin kyllästynyt sen hetkiseen elämään, lähinnä työpaikan takia, ja sen voiman kaivoin itsestäni, että sain lähdettyä 9 vuoden jälkeen paikasta, josta joskus kuvittelin lähteväni eläkkeelle. Valtion hommaa, suht vakaata arkityötä ja täysin käsittämättömän tiivis työyhteisö. Siis ennekuin suuret pyörät lähtivät rullaamaan, ja valtion duuni vaihtui säälittävään räpellykseen yhtiömuodossa, samassa puljussa siis. Siinä kun tulivat työntekijöiden harteille murheet tuottavuudesta ja tuloksen tekemisestä, ja kun edelliset vuosikymmenten budjetit sitten avattiin kansan nähtäväksi, tajuttiinkin, että eihän tällaisella toiminnalla ole mitään todellisuuspohjaa. Siinä kustiin jo ekana toimintavuotena omaan pesään niin lujaa, että toka vuosi olikin helvetinmoista "uuden toimintamallin luomista", ja kun muuta ei keksitty niin hei, otetaan palkallisilta 25% palkasta pois?!? Ja niin minäkin sitten lähdin.

Tässä nyt olen katsellut sivusta muutaman yrittäjän arkea, ja  jokainen jaksaa urputtaa miten kallista on palkkaaminen. No voi herranisä, mitä sitten aikanaan kuvittelit?!? Että saisit rahaa ikkunoista ja ovista vaan koska kuvittelet olevasi niin helvetin erilainen yritys kuin tuo tuossa vieressä?

Varsinkin tämä ruokabisnes on niin saatanan byrokratisoitua ja säädöllistettyä, ettei kukaan ahne paskiainen pääse tienaamaan, jollei keksi todellakin jotain popup-tyyppistä sikakallista ketjua, jossa työllistää vain itsensä.

Raaka-aineet jo itsessään nielevät 30%, siihen vuokra 40%, sähköt/toimiluvat/anniskeluoikeudet/kalustus/astiat/jne 30%, niin ala-asteen matikallakin jotenkin päätyy miinuspuolelle... 

Ja sitten näillä yrittäjillä on pokkaa vinkua työntekijöille, että "voi sentään, kyllähän mä niin mielelläni teijät täällä pitäisin, mutta kun ei riitä töitä kaikille", ja niin yksi saa siirron toiseen paikkaan, toisen määräaikaisuutta ei jatketa, kolmas saakin sitten ihan itse keksiä, miten saa näiden kahden muun hommat ujutettua omaan työaikaan, ja tottakai vielä niin, ettei tule ylitöitä, se se vasta kallista onkin!



Miten mä nyt tämmösiä jäin kelaamaan....?

Mua vaan vituttavituttaavituttaa, vituttaa niin vietävästi, miten mä kykenen jatkamaan tätä sontaa vielä toiset 30 vuotta?!?

Ja kesä loppuu, pimeä alkaa, tulee taas kylmä.

AHDISTAA...